Heissan!
Täällä kirjoittelee Vanessa. Oltiin eilen mun poikaystävän Arthurin kanssa Helsingissä katsomassa EM-jalkapalloa Suomi vastaan Unkari. Ja niin kuin suurin osa varmaan on jossain sosiaalisessa mediassa asiaan törmännyt, Suomi hävisi Unkarille 0 - 1. Tässä postauksessa kerron vähän meiän reissusta Helsinkiin ja tunnelmia matsista.
Matkamme Turku Caribia -> Helsinki Kamppi alkoi klo 9.00 ja matka taittui mukavasti Onnibussilla. Bussissa sitten istuskeltiin 2h vähän katsellen netflixiä ja välillä yrittäen nukkua. Onneks aika meni nopeasti ja päästiin turvallisesti Helsinkiin. Olin ihan hämmentynyt miten vähän oli porukkaa liikenteessä aamu yhdeltätoista, ottaen huomioon kuinka paljon porukkaa oikeesti asuu siellä.
Mentiin bussista ulos päästyämme ostoskeskus Forumiin ja kierreltiin vaatekauppoja parisen tuntia kunnes tuli nälkä. Päätettiin mennä syömään jotain lounasta johonkin, missä ei oltais ennen oltu. Joten päädyttiin intialaiseen WokUp ravintolaan, jossa oli lounastarjouksena wokkiannos ja juotava 10€. Wokkiin sai itse valita millaiset raaka-aineet siihen tulee muutamasta vaihtoehdosta. Otin nuudelia ja broileria ja sit päätin kokeilla puikoilla syömistä... Onnistuin siinä odotettua paremmin ja jopa sain sitä ruokaa suuhun saakka. Vähän se vaati harjoittelua mut sitten se luonnistus aika hyvin.
 |
| Foood |
Ruoka oli hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi. Siinä sitten vatsat täynnä jatkettiin shoppailua. Shoppailu on kivaa, joo, mutta kun ne kaupat oli niin järkyttävän isoja niin jopa mä en jaksanu sitä enää kauaa. Molemmat löydettiin kuitenkin kivoja juttuja ja molemmat oli tyytyväisiä :).
Päätettiin sitten mennä ulos haukkaamaan happea ja silloin oli ihmismäärä kaduilla lisääntynyt huimasti. Kello oli noin puol kolme kun päätettiin sitten mennä johonkin jätskille. Aurinko porotti kuumana taivaalta ja pelkäsin et mä palan koska enhän tietenkään ollut tajunnut ottaa mitään aurinkorasvaa (en kuitenkaan palanu kuin ihan vähän käsistä). Käveltiin Esplanadinpuistoon ja siellä vast olikin porukkaa!
 |
| Esplanadinpuisto edessä ja paljon ihmisiä |
Löydettiin jätskikioski ja jonoteltiin "muutaman" muun kanssa jäätelöä. Kun vihdoin oli meiän vuoro, ostettiin isot jäätelöpallot ja mentiin nurmikolle istuskelemaan. Lokit lenteli koko ajan siinä ihmisten läheisyydessä ja jopa jätskimyyjä varoitti niistä. Lokitkin tykkäävät kuulemma jäätelöstä. Siinä sitten istuskeltiin ja syötiin jäätelöä joka suli nopeasti siinä helteessä.
Kun mä istuin siinä, Arthurin vieressä, jäätelö kädessä ja auringon lämpö iholla, mä totesin ääneen
"on se elämä ihan kivaa". Ja niinhän se onkin, varsinkin ne pienet hetket jolloin osaa ja saa nauttia.
 |
| Melkein sulanutta jäätelöä |
Kun oltiin syöty jäätelöt alettiin kävellä Kampille päin. Matkalla sinne nähtiin muutamia katutaiteilijoita, mutta yks niistä jäi erityisesti mieleen. Miimikoksi pukeutunut mieshenkilö soitti ihme viritelmällään musiikin tahtiin omaa musiikkia. Laitan tähän videon koska en osaa selittää sen tarkemmin.
Sitten istuttiin Narinkkatorille odottelemaan että suomalaiset jalkapallofanit lähtee marssimaan Olympia-stadionille päin. Päätettiin mennä niiden perässä, jotta varmasti päästään perille kun ei oltu ihan varmoja missä se on. Oli aika hurjaa menoa fanien joukossa, paukkupommeja ja savusoihtuja etc. Olihan se vähän jännää mutta siinä oli oma fiiliksensä. Suomalaiset lauleskelivat omia "laulujaan" mm. siitä miten Suomen jalkapallojoukkueen valmentaja Mixu Paatelaisen pitäisi painua sinne minne aurinko ei paista ja kaikkea muuta kaunista.
 |
Ratsut valmiina marssiin
|
 |
Valmiina lähtöön
|
 |
Tässä me
|
Päästiin Olympia-stadionille noin tunti ennen matsin alkua. Löydettiin meiän paikat ja siinä sitten odoteltiin. Paikat meillä oli ihan Unkarin fanijoukon vieressä, ei siis parhaat mahdolliset sen kannalta, mutta paikkana ne olivat hyvät. Sieltä näki kentälle ja pallonkin erotti hyvin.
Pelaajat tuli lämmittelemään kentälle noin puol tuntia ennen pelin alkua, siinä vaiheessa huomattiin miten kovia faneja ne unkarilaiset oli. Meil pyöri ne unkarilaisten fanihuudot enemmän päässä kuin suomalaisten... No mutta, mitäs pienistä. Peli lähti käyntiin vähän nihkeesti ja maalitilanteita oli vähän. Mutta minä, joka en ole koskaan katsonut kokonaista jalkapallo-ottelua, olin innoissani! Arthur hämmästys miten mä olin ihan fiiliksissä kun suomalaiset pääsi hyökkäämään ja miten pettynyt mä olin kun unkarilainen maalivahti sai kopin eikä pallo mennytkään maaliin.
Tunnelma oli hyvä ja meillä oli kivaa!
 |
| Olympia-stadion |
 |
| Lämmittelyä |
 |
| Unkarin pelaajat fanien luona kun ne teki maalin |
 |
| Lopputulos |
Pelin jälkeen alkoi kotimatka kohti Turkua. Mentiin Kamppiin valmiiksi kun sieltä ne bussit lähti, ja käytiin sitten syömässä Hesburgerissa "jotain pientä". Bussimatka ei kyllä ollut niin mieluinen kuin menomatka... Kaikki alkoi kun me oltiin ensiksi menty ajoissa odottamaan, jotta päästäisiin etupenkeille ylös. Sitten siinä on nuori pariskunta, jolla luultavasti oli samanlainen ajatus kun he päättivät kiilata meidän eteen lippujen tarkastuksessa....
Eikä siinä sit vielä kaikki. Mentiin sitten melkein taakse istumaan, ja meidän takana istui muutama muu. Kaikki oli hyvin kunnes huomasin miten joku oli joko unohtanut käydä suihkussa tai käyttää deodoranttia. Kiva siellä sitten istua kaksi tuntia ja koittaa olla pyörtymättä. Nojaa, onneks kaikki meni kuitenkin suht koht kivuttomasti ja päästiin takaisin Turkuun.
Matka oli kokonaisuudessaan tosi kiva muutamaa epäkohtaa lukuunottamatta ja seura tietenkin oli kaikkein parasta!
/ 
). Vileille tyypillistä on ihmisläheisyys ja Vilejä tavataankin usein ihmisjoukkojen keskellä. Vilit ovat hupaisaa sakkia! Vilit syövät paljon, mutta valitettavasti Vileillä on gluteenivamma.. He ovat siis keliaakikkoja.
