Te* haisette. Pahalle. Ei mikään kananmunapieru, vaan tuhatkertainen sellainen ja siihen päälle vaikkapa kaatopaikan löyhkä.
Sitä minä tässä vain mietin, että oletteko te enää edes olemassa? Kai te siellä jossakin elelette, omia elämiänne, kuin mitkäkin normaalit ihmiset.
En halua näiden tekstien löyhkätä, tai siis pahoittaa teidän mieltänne. Nämä tekstit ei ole tosissaan kirjoitettu, vaikka niissä paljon totuusperää onkin.
Nyt kun tässä ajatuksiani teistä availen, pohdin, kaukana kotoa kun kerta olen, että olenko teidän ajatuksissanne yhtä aljon, kuin te minun. Pohdittuani asiaa, jo muutamaan otteeseen, päätin alkaa kirjoittaa tarinaa teistä. Kyllä, teistä. Tylsyyteeni aina silloin tällöin iltaisin, kirjoitan teistä jokaisesta, yksi kerrallaan, pienen tekstin. Nicklakset on jo käyty läpi, sekä Vilit, joten seuraavaksi vuorossa olette te tytöt.
Mutta koska ensimmäinen teistä joutuu uhrikseni?
To be continued....
*teksti on suunnattu panelisteille.
huehuehue
penis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti